Istun jyrkänteellä miekka kädessäni. Allani on vain sumua, joka kierteilee valkeiden pylväiden ympäri. Tästä lähin vain matematiikankirjoja, musiikin teoriaa, ekonomiaa ja jälkiruokasorbetteja perheravintolassa.
Ja kuitenkin, illan tullen kotimatkalla, kiiluvat silmät seuraavat minua kotiovelle saakka, kysyen: Muistatko sudenkorentojen siipien värinän? Muistatko metsälammen pyörteilevän veden?
Nyt kun hän ei ole kanssani, voisin antaa periksi ja antaa veden nousta pääni ylle. Olla hiljainen kivi virrassa.
Beethoven – Moonlight Sonata: Adagio Sostenuto
Lukijat
0 kommenttia:
Lähetä kommentti